Korvien välissä suhisee

36 viikkoa tuli eilen täyteen! :) Ollaan päästy todella pitkälle, ei oikein tajuakaan. Jotenkin nyt tuntuu, että tämä raskaus ja saikku (joulukuun puolesta välistä) on mennyt sitten kuitenkin yllättävän nopeasti. Nyt alkaa h-hetki todella lähestyä. Hui... :)

Viime to oli lääkäri. Kaikki oli vauvoilla hyvin, molemmilla oli painoa ihan vähän reilu 2300g ja tosi liikkuvaisia olivat. Istuin aluksi käyrillä, vai miten se nyt hienosti sanotaan. Hoitajaopiskelija tuli laittamaan minua koneeseen kiinni ja kyseli kummalla puolella on tuntunut liikettä. Sanoin, että A oli viimeksi tuossa kohtaa ja B tuossa. Hän katsoi hölmistyneenä takaisin "mitä?" ja kävi hakemassa kätilön paikalle :D Hän ei ollut tiennyt, että on kaksosista kyse. No, siirryttiin toiselle koneella ja homma käyntiin. Oli aika hauska tilanne.

Istuskelin yksin huoneessa, kun kone alkoi huutaa kovaan ääneen. Hetken siinä istuin ja ihmettelin, että mitähän nyt. Hetken päästä kätilö tuli paikalle ja rauhoitteli. Sanoi, että nyt jos mitatattaisiin, niin sinulla olisi syke varmaan aika korkea. Koneessa on jotkut raja-arvot, jotka oli ilmeisesti ylittyneet tai alittuneet, B-vauva oli "karannut". Ei siis onneksi mitään hätää. Anturi vain uuteen paikkaan. Oli se vähän jännittävä tilanne.

Kanava oli lyhentynyt, eli jotain alkaa on alkanut tapahtumaan. Sain uuden lääkäriajan viikon päähän ja alkuviikosta pitää vielä käydä käyrillä. Seuraavat aika tiuhaan tahtiin nyt lopussa. Neuvolasta sanottiin, ettei tarvitse tulla, ellen sitten halua.

En ole tainnut kirjoitella aiemmin mutta minulla oli siis sokerit korkealla, raskausdiabetes. Se todettiin vähän ennen joulua... Mutta suht hyvin olen sen kanssa pärjännyt. Tiukkaa on välillä tehnyt, suklaata ym. olisi tehnyt niin kovasti mieli. Senkin takia siis seurataan nyt lopussa niin tiheästi. Ruokavalio on vaikuttanut siihen, että kiloja ei ole kamalasti tullut. Eikä ole siis tullut muualle kuin vatsaan. Tuntuu, että muualta olen vain kutistunut ja kuihtunut :D

Mutta siis, korvien välissä suhisee. Pitäisi ottaa rauhallisesti ja nauttia mutta tuntuu, että käyn välillä ihan kierroksilla. Muutimme tähän asuntoon viime vappuna ja ihan valmista ei ole vielä. Ja sekös sormia syyhyttäisi. Pitäisi saada kaikki kuntoon ja loput jutut hankittua, nyt! Kämpän laittaminen pyörii vain mielessä ja tekee tuskaista, kun kaikkea ei kuitenkaan saada nyt ja heti valmiiksi. Ei tietenkään, ymmärränhän minä sen. Mutta ei se aina helpota oloa :D

Pari päivää sitten käytiin vähän katsomassa tv-tasoja ja tapetteja. Tapetteja käytiin katsomassa Prismassa. Istuin penkille, kun mieheni teki lopuksi ruokaostokset. Prismassa on niin pitkät matkat kaikkialle, etten olisi millään jaksanut kävellä mukana... Niinpä, sitä odotellessa. Tuntui, että tosi paljon ihmiset katsoivat. "Kuka on tuonut naisen noin ison mahan kanssa tänne istumaan yksin?!". Heh heh...

Verhot kävin ostamassa torstaina. Jätin ne liikkeeseen ommeltavaksi. Yleensä ompelen itse mutta tässä tilanteessa ajattelin helpottaa tekemisen määrää. Ne tulee muutaman viikon päästä. Sohvan pitäisi tulla... Ja tv-taso löydettiin, se pitää vielä käydä tilaamassa ja malttaa odottaa, että tulee. Eli kyllä se tästä!

Meillä on tällä hetkellä yksi pinnasänky vauvoille. Päätimme, että vauvat nukkuvat aluksi äityislaatikoissa. Mieheni on rakentanut laatikoille telinettä, joka tuodaan sitten makuuhuoneeseen. Anopit ovat luvanneet ommella laatikoihin reunakankaat, toinen toisen ja toinen toisen. Hyvässä mallissa alkaa kaikki varmaan olemaan, kun ihan rauhassa ja järjellä ajattelee. :D

Jos päästään vielä viikko eteenpäin, niin sitten tulisi 37 täyteen. Ja silloin vauvat ei olisi enää edes ennenaikaisia. En ollut sitä tajunnutkaan, ennen kuin lääkäri jutteli asiasta. Katsotaan koska jutellaan synnytyksen käynnistämisestä. Nythän lähtö voi tulla koska tahansa. Sairaalakassi pitäisi nyt pakata loppuun... Vauvojen vaatteet olen ottanut jo esiin, mies saa ne sitten pakata. Herkut sairaalakassiin täytynee ostaa seuraavalla kauppareissulla... Siinä onkin kivaa suunniteltavaa ;)

Tässä kuva vielä keskeneräisestä telineestä laatikoille.

Lupa liikkua!

Siinä kuva mahasta ylhäältä otettuna viime viikolta, olikohan 34 tasan. :) Tuntus tulevan aika lailla vain eteenpäin, ei niinkään sivuille. Kukat sain kaverilta. Tuli kaasot pitämään mulle seuraaa ja pienimuotoiset vauvakutsut vietettiin kolmestaan. Mies oli reissussa pienissä häissä.

Viime to oli lääkäri. Sain luvan tällä viikolla ottaa rennommin ja liikkua enemmän. Enää ei synnytystä aleta estelemään, vaan jos käynnistyy niin saa syntyä. Hui! Ja helpotus! Ihana saada jännitys "pysyisivät vielä sisällä" pois. Jokaisesta päivästä ja viikosta ja rajapyykistä olen ollut kiitollinen. "Nyt on niin ja niin monen prosentin mahdollisuus selviytyä, nyt ei ole enää pikkukeskonen, nyt saa syntyä" ja monet muut.

Ja nyt kun saa liikkua rennommin, on sekin aika hienoa! Käytiin ystävänpäivänä mieheni kanssa syömässä. Tänään ja eilen olen touhunnut vähän kotona, lähinnä rästihommia ym. Tänään pakkailin vähän sairaalakassia. Ylihuomenna on taas lääkäri. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ainakin nämä ja nämä ehtisin vielä tehdä, jos vaikka lääkäristä tuleekin ihan uudet ohjeet.

Nyt on siis 35+3. Viimeiset viikot käyn lääkärillä kerran viikossa, siihen neuvolat päälle. Aika tiuhaan seurataan. Mutta ei montaa viikkoa ole enää. Kolmisen viikkoa, sitten aletaan viimeistään käynnistämään. Seuraava jännityksen aihe onkin, että kohta vauvat ovat oikeasti täällä meidän kanssa! Miten me selvitään? Minkähänlaista siitä tulee? Onko kaikki tarpeellinen hankittu? Apua... Myöhäistä se tosin nyt on ;)

Monesti saa lukea, että monikkoarki on sellaista ja tällaistä ja tulee voivotteluja, että kyllä se siitä. " Tuplatsempit teille, jotkut jännittää miten pärjää koiran ja vauvan kanssa, ja teille tulee kaksi vauvaa". Niinpä... Puolen vuoden päästä olen varmasti viisaampi, että miten sitä sitten pärjää. Lueskelin myös jotain keskustelua kaksosten synnytyksestä. Siinä oli onneksi suurin osa ihan positiivisia kertomuksia. Se oli sinänsä aika jännä, koska yleensä kuulee ja lukee juuri niitä ei niin kivoja synnytyskertomuksia.

Eiköhän se siitä! Onhan ne muutkin "selvinneet" :) Ja mieheni on onneksi tukenut ja tsempannut, vaikka varmasti häntäkin jännittää. Toisaalta olen jotenkin mielelläni hieman hölmönä, etten tiedä kaikkea etukäteen. Etukäteen jännittäminen ei kuitenkaan muuta tulevaa, se tekee vain tästä hetkestä vähän kurjemman. Niin, helpommin sanottu kuin tehty! :D

Tavaroiden hankintaa

Viikolla 33 mennään! :) Jokainen päivä ja viikko eteenpäin on kiitoksen aihe. Hiljalleen alkaa tuntua aika todelliselta. Meille tulee kohta kaksi vauvaa... Olemme nyt käyneet perhevalmennuksessa, tutustumassa synnytyssairaalaan ym. Paljonhan lehdissä ja oppaissa ja netissä on samaa tietoa. Mutta on ollut silti kiva kuulla asioita ja nähdä muita odottavia vanhempia. Muutama asuu tässä meidän lähellä, kärryttelyseuraa ensi keväälle ja kesälle.

Suurimmat hankinnat alkaa nyt olla tehty. On sänky, kaukalot, vaunut, vähän vaatteita ym. Kyllä niillä alkuun pitäisi päästä. Yhden setin vaatteita ostin itse, eli kerran olen käynyt vauvavaateostoksilla. Enkä enempää ehkä itse hankikaan. Jätän tilaa, jos isovanhemmat ym. ostavat vaatteita. Ja kyllähän niitä sitten saa lisää. Ja kyllä niitä ihan kiva määrä jo on. Hassua miten paljon tavaraa, ja isoa tavaraa kahta niin pientä pötkälettä varten tarvitaan :D

Viime viikolla oli lääkäri, tilanne oli ennallaan, eli kaikki hyvin. Ensi viikolla uudestaan. Katsotaan tiheneekö sitten lääkärikäynnit vai ei. Viimeksi lääkäri jutteli jo vähän synnytyksestä. Aika paljon ihmisiä siellä tulee olemaan, me, lääkäri, 2 kätilöä ja mahdollisesti vielä toinen lääkäri, ja pienet vauvat tietysti. Hirveästi en osaa synnytystä vielä ajatella. Kyllähän se mielessä pyörii mutta sellaisena aika sumuisena asiana.

Suurimman osan ajatuksista vie vielä jännitys siitä, ettei lapset syntyisi liian aikaisin. Nyt on alkanut supistelemaan, tai harjoitussupituksia ne taitavat suurimmaksi osaksi olla. Täällä kotona yksin on aikaa kuulostella omia tuntemuksiaan ja pohtia, että onkohan tuo ja tuo nyt normaalia ja pitääköhän tuosta huolestua. Se on aika rankkaa korvien välille. Mutta onneksi niitä saa välillä purkaa muille ja se helpottaa. Kun en ole ennen ollut raskaana, kaikki on uutta! :D

Sukat sain valmiiksi vauvoille. Laitan niistä kuvan myöhemmin. Vaihdoin langat ja nämä uudet paljastavat varmasti vauvojen sukupuolen. ;) Kovasti vauvat tuntuvat liikkuvan ja välillä hikkaa olevan. Välillä vain tuijottelen vatsaa ja kuulostelen vauvojen liikkeitä. Se on ihanaa ja erikoista. Toivottavasti tästä osaa ottaa kaiken ilon irti. Ruokavalion kanssa pitää olla tiukkana... Mutta... Saankohan tänään Runebergin torttua? :)

Netistä ja tutuilta löytää kaikkea hyödyllistä! :)