Puikot heilumaan!

Ostin lankaa! Ensimmäinen käsityö kaksosille suunnitteilla. Näistä ajattelin neuloa molemmille sukat, eri väriset mutta myös jotain samaa. Katsotaan miten käy! :D
Ensimmäiset sukkani ym. neuloin vasta yli 20-vuotiaana. Kävin itse teknisen käsityön koulussa, joten neulominen ja virkkaaminen olivat vierasta maaperää. Opiskeluaikana kuitenkin innostuin ja opinkin jotenkin. Ensimmäiset sukat neuloin nykyiselle miehelleni. Niistä tuli niin suuret, etteivät ne pysyneet jaloissa. Sittemmin olen vähän kehittynyt...

Raskauden alusta asti on ollut mielessä, että haluan neuloa vauvoille jotain mutta jotenkin en ole aiemmin "uskaltanut" aloittaa mitään. Ehkä sitä on jotenkin jännittänyt tai halunnut vain keskittyä hetkeen, ei tulevaan. Mutta nyt on siis viikko 21 menossa.

Alkuviikosta oli rakenneultra ja lääkäri. Tunnin makasin siinä penkillä ja ihmettelin näytöltä vauvojani. Mieheni katseli siinä vieressä. Uskomatonta, miten tarkasti kätilö kaiken sieltä näki ja katsoi! Eihän aikuinenkaan ihminen pääse koskaan tuolla tavalla "tarkastettavaksi". Kätilön mukaan molemmilla oli kaikki hyvin ja koko vastasi molemmilla laskettua aikaa. Nyt on sitten A-vauva ja B-vauva. Kuvia on ollut kiva ihailla. Jotenkin vauvoista tuli taas "läheisempiä" ja kovasti heitä mietin ja odotan. Vaikka mikään kiire heillä ei siis ole. Äiti on vain innoissaan. :D

Matkalla sairaalaan juttelimme haluammeko tietää sukupuolen vai ei. Ja vasta kätilön kysyessä teimme päätöksen, kyllä. Se oli aika jännittävä hetki. Olisimmehan me sen varmasti saaneet myöhemminkin tietää, kun käyn kahden viikon välein lääkärintarkastuksessa mutta jotenkin oli kuitenkin kiva saada se tietää nyt. Meille sattui todella mukava kätilö, jolla on itsellään myös kaksoset. Niin, siis saimme tietää sukupuolen mutta pidän sen vielä omana tietonani. ;) Kerroimme toki perheillemme mutta muille emme ole kertoneet. Minulla on jotenkin sellainen olo, että haluan pitää sen omana tietonani. Moni asia raskaudesta on "julkista" ja olen aika avoimesti siitä myös puhunut. Jotain haluan pitää vielä omana juttuna, meidän juttuna. Voi olla, että mieleni muuttuu jossain kohtaa mutta nyt mennään näin.

Tänään on isänpäivä. Vein miehelleni aamupalan sänkyyn ja annoin kortin ja pienen, humoristisen lahjan. Sanoin, että tässä on esimakua tulevalle isälle. Vuoden päästä aamu on toisenlainen! Hän oli yllättynyt ja mielissään. Pari iltaa sitten mieheni tunsi vauvan/vauvojen liikkeitä. Se oli meille molemmille aika hieno hetki. Odotan kovasti, että vauvojen liikkeet alkavat tuntua selkeästi vatsan päältä, jotta hänkin pääsisi niitä tuntemaan. Itse jo tunnen päivittäin, useamman kerran päivässä "kuplintaa" ja välillä heitetään varmaan kuperkeikkaa tai kääntyillään.

Vatsa on nyt selkeästi esillä. Lääkäri sanoi viime tarkastuksessa, että jos olisi yksi vauva, niin vastaisin viikkoja 30. Se tuntui jotenkin pieneltä iskulta vasten kasvoja. En ole sitä oikein tajunnut. Olen pitänyt jumppaa reilu kaksi vuotta. Alkuviikosta kävin pitämässä viimeisen jumpan. Ajattelin, että nyt siirryn siitä sivuun, en halua riskeerata mitään. Toki liikuntaa pitää silti jatkaa mutta kevyemmässä muodossa jatkossa. Mahan alkaa huomaamaan entistä selvemmin, kenkiä laittaessa jalkaan, kylkeä kääntäessä, liian nopeasti kävellessä. Mitähän se on sitten, kun maha on oikeasti iso? :D No, aion nauttia tästä mahasta (aina kun sille ei ole estettä, heh!).

Hämähäkkejä ja maha-asukkeja

Viikonlopun Halloween-muffineja :) Idea tuli telkkarin Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta ja ohje löytyi Pirkan sivuilta. Sukulaislapset auttoivat koristelussa. Todella kevyttä herkkua ;)

Aika lailla puolessa välissä, viikko 20 menossa. Huomenna on rakenneultra ja lääkäri. Viime viikolla kävin neuvolassa. Oli huikea tunne kuulla sydänäänet. Vaikka usein olenkin päässyt näkemään vauvat ultran kautta, niin on tämä silti aika ihmeellistä. Sisälläni sykkii kaksi pientä sydäntä! Onhan näitä merkkejä raskaudesta, maha kasvaa, väsyttää, oli pahoinvointia ym. Mutta silti sitä on jotenkin niin tietämätön mitä tuolla sisälläni tapahtuu. Ei aina oikein tajua, että on raskaana. Ja sitten kuulee sydänäänet, siellä ne elävät. :) Täytyy muistaa nauttia raskaudesta. Ihanaa, kun töissä ja harrastuksissa kaikki tietävät. Ja muutkin näkevät heti. Ei tarvitse "piilotella" tai miettiä kertoako vaiko ei.

Huomenna siis tosiaan on rakenneultra. Emme ole vielä päättäneet haluammeko tietää sukupuolta. Vauvat ovat kaikella todennäköisyydellä identtisiä. No, huomenna viimeistään automatkalla täytynee päättää! Tärkeimpänä sitä tietenkin toivoo, että vauvoilla on kaikki hyvin. Aina lääkärissä käynti vähän jännittää, vaikka koittaa kuinka rennosti yrittää ottaa.

Vointi on ollut pääsääntöisesti hyvä. Aika väsynyt olen ollut mutta onneksi sänky on olemassa ja pystyn ottamaan päikkärit töiden jälkeen. Viime viikonloppuna oli paljon tohinaa, sukulaislapset olivat hoidossa ja mieheni veli kylässä. Kävin myös kaverini luona syömässä ja illalla kaupungilla pyörähtämässä. Sunnuntaina sitten lepäsinkin. Mutta nautin näistä viikonlopuista ja touhuista, kun vielä jaksaa. Todennäköisesti jossain kohtaa tulee se vaihe, ettei enää niin jaksa tai pysty. Ja sitten ei enää niin ehdikään, kun vauvat syntyvät. Otetaan siis tästä(kin) ajasta kaikki irti! :)

Ensi kesänä on tiedossa muutamat häät. Toivottavasti pystyn vauvojen kanssa osallistumaan, niin ainakin asennoidun. Saan ostaa vauvoille juhlavaatteita :) Olen kovasti miettinyt, etä haluan neuloa tai virkata vauvoille jotain mutta jotenkin on tuntunut, että ei vielä. Nyt voisi alkaa olla sen aika. Ehkä villasukat molemmille...