Tässä toteutan siis hetken päässäni hautonutta ajatusta: Blogia kaksosraskaudesta ja tulevaisuudessa elämästä kaksosten kanssa sekä hieman aiheen vierestä.
Nyt olen 19 viikolla raskaana ja laskettu aika on 22.03.2014. Kaksoset kasvattavat mahaa tasaiseen tahtiin ja äitiysvaatteiden ihanaan maailmaan olen päässyt tutustumaan jo useampi viikko sitten. Aika epätodelliselta tämä edelleen välillä tuntuu, olen raskaana ja siellä on kaksi! Mietin usein, että miltähän ne sitten näyttävät ja miten oikein selviän arjesta kahden kanssa (syöttäminen, kaupassa käynti, vierailut ym.). En kuitenkaan ole paniikissa tai hädissäni, nämä eivät ole maailman ensimmäiset eivätkä viimeiset kaksoset. Esimieheni sanoi, että "hyvä, että vanhemmat lapset ovat kaksoset. Et tiedä vielä, mitä se on yhdenkään kanssa." Ehkäpä näin! :)
Ensimmäisessä ultrassa selvisi, että kaksoset on tulossa. Kätilö jutteli, että tuossa näkyy pää ja tuossa toinen. Ihmettelin, että mikä toinen. Toinen kuvakulma tai jotain? Kun hän toisen kerran puhui "toisesta", kysyin mikä toinen? "Niin täällä on kaksi." Mieheni meinasi tippua tuolilta. Kyllä siinä aikamoinen naurun rymäkkä ja ihmetys pääsi ilmoille! Olimme kyllä keskustelleet, että mitä jos sieltä tulisikin kaksi, se olisi aika hupaisaa. Mutta emme olleet tosissamme ajatelleet asiaa sen enempää. Meillä on kaksosia molemmilla suvuissamme. Olisihan tämä kai pitänyt arvata. :D
Olemme olleet alusta asti innoissamme kaksosista. Jouduimme odottamaan yli vuoden kunnes saimme tehdä ensimmäisen raskaustestin, se näyttikin sitten positiivista. Lapsia ehdittiin siis jo odottelemaan. Menimme kesällä naimisiin. Ajattelin, että jos häiden jälkeen ei tärppää niin sitten lähdemme tutkimuksiin. Emme ehtineet varata aikaa lääkäriltä. Kuten sanoin, kaksoset ovat olleet vain iloinen uutinen meille. Vaikka toki huolta on sitten myös tuplasti.
Olen käynyt ensimmäisesti ultarasta asti noin kahden viikon välein lääkärillä ja siihen päälle neuvolakäynnit. Olen siis nähnyt vauvat jo neljä kertaa. On hienoa päästä näkemään vauvat niin usein. Välillä toinen on hikannut ja toinen moikannut. Uskomatonta miten nopeasti ne kehittyvät! On se vain ihme :) Ja olen kiitollinen Suomen systeemistä, siitä että seurataan näin tarkasti.
Lääkäri tarkkailee siis, että molemmat vauvat kasvavat tasaisesti. Tarvittaessa lähetetään sitten jatkotutkimuksiin. Onneksi tähän asti molemmat ovat kasvaneet hyvin samaan tahtiin. Mutta huoli on koko ajan siitä, että molemmilla olisi kaikki hyvin. Yritän elää rauhallisesti, levätä ja syödä terveellisesti (niin terveellisesti kuin pystyn ;) ). Liikunta on vaihtunut raskauden myötä rauhallisempiin muotoihin mutta yritän liikkua. Väsymys vie vain välillä voiton. Yritän kuitenkin olla liikaa murehtimatta ja elää päivä kerrallaan. Olen varautunut siihen, että vauvat syntyvät todennäköisesti ennen laskettua aikaa ja voi olla, että he joutuvat olemaan sairaalassa hetken ennen kuin pääsevät kotiin. Nuo asiat eivät pelota minua, enkä ajattele niitä koko ajan. Ajattelen, että on hyvä olla tietoinen, että näin voi käydä ja hieman valmistaa itseään siihen etukäteen. Vaikka tuskinpa synnytykseen ja kaikkeen siihen liittyvään voi itseään oikeasti valmistaa...
Ensimmäisiä liikkeitä olen tainnut tunnistaa tällä ja viime viikolla, pientä kuplintaa. :) Voi kun liikkeet alkavat sitten selkeästi tuntua ja niin, että muutkin voivat ne tuntea vatsan päältä!
Tässä vielä kuva ensimmäisestä ultrasta.
